KUUKKELEITA
KIUTAKÖNGÄS 2010
Kuusanka laulaa
Kullan välke ja kuparin, sini syvin ja sinisin, tähti mättäällä toinen, monta, ääntä kuusangan soinnitonta, siiven väsynyt säikähdys: päivän tuhlatun täyttymys. Askel apea, turta tie unohdettua miestä vie oudon pirtille oudon luota; siell' ei valvota, siell' ei vuota ihmist' ihminen ainutkaan kaipuun kimallus katseessaan. Korvat kuuroina, kukaties, ääntä kuusangan kuulet, mies. Sentään seisahdat, sydän sykkää katsot vaieten matkaas mykkää kun jo metsien mystikon ääni viimeinen vaiti on. Heikki Asunta 1950